perjantai 25. huhtikuuta 2008
Solacka & Polacka
Eilisiltaiset ja tänäiset puuhani. N. 20 g ja arviolta 40 g.
Minusta on tulossa kansalliskiihkoilija. Suomenlampaan villa on niin mukavaa kehrättävää merinoon verrattuna. Parasta se on silloin, kun villassa on vielä rasvaa ja lampaan hajua jäljellä. Merino tuntuu kuin tuntuukin muoviselta, suorastaan narskuvalta siihen verrattuna, kuten jossain, luultavasti Neulova lehmä- tai heles inki-blogissa mainittiin. Onhan se pehmeää ja silkkistä, suomenlammas karkeampaa ja pörröisempää. Mutta jotain ihanan eloisaa, lämmintä ja sormia hellivää jälkimmäisessä on. Se on varmaan se tunne, se laps' Suomen ällös-tunne, eikä mikään opjektiivinen totuus.
Kyllästyttää jo hiukan itseänikin tarjota vain näitä nyssykkäkuvia. Lapsen villatakin hupun purin pois. Lähdin tekemään sitä sillä meiningillä, että katsotaan matkalla, mitä tästä tulee. Muotoilut meni pusikkoon ja hupusta tuli outo pussi. Nyt neulon sen irrallisena kappaleena. Toukokuun eka päivä on takin kuolinlinja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Luultavasti sitten toisessa blogissa, minä olen merinon puolestapuhuja. Ainakin omat merinoni ovat sellaisia karhean-pehmeitä, eivät ollenkaan narskuvia ja sileitä. Tiedän toki että sellaistakin myydään, mutta omatvärjäämäni on eurooppalaista merinoa joka on karheampaa kuin austraalialainen (näppituntumalla ainakin). Ja värit sekä värjäystapa tietysti vielä vaikuttavat lopputulokseen. Lähetätkö osoitteesi niin panen sulle nöttösen juulimerinoa?
Lähetä kommentti