Ennen villahousuasiaa valitusta säästä. Lumivalkoinen maisema huhtikuun puolessa välissä tuntuu julmalta murhalta. Niin se tuntuu joka huhtikuu. Kevään tulisi jo marssia ja edetä päivä päivältä riemuisasti kuin vapautusarmeija.
Välissä oli jo niitä kurakelejä ja heräsin tikuttelemaan kiireellä kahden illan nopeana työnä villahousut hahtuvasta 3,5-vuotiaalle. Niistä tuli niin isot, että ne menisivät luultavasti itsellenikin, en ole kokeillut. Ne puetaan päälyhousujen päälle ja kurahaalarin alle, niin etteivät ne kutittaisi vaan lämmittäisivät lasta joka tykkää istuskella maassa lapiomassa lälliä. Etupuoli on neulottu yksinkertaisena, takapuoli ja haara kaksinkertaisena.
Olen huomannut, että kun lapsi saa tavallaan osallistua neuleen tekemiseen, hän hyväksyy ne paremmin. Nytkin runoilin ja paasasin ummet ja lammet villahousuista ja tyttö kävi aina välillä kysymässä, joko ne ovat valmiit. Kokeiltuaan niitä hän heitti ne kiukusta kiljuen pois, ne olivat kutittavat ja karvaiset ja pelkäsin etten saa häntä käyttämään niitä ollenkaan. Mutta kun ensimmäinen uloslähtö tuli, tyttö puki ne oma-aloitteisesti ("Selvähän se että villahousut, juu") päälleen ja on ollut niihin tyytyväinen. Seuraavat villikset aion tehdä silkinpehmeästä merinosta itse värjätyissä karkkiväreissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
what dye you have used to get such a bright colour.
I didn´t dye this one myself, it´s from http://onlineshop.piiku.fi/
Lähetä kommentti