Hilpeän värjärin kuulumisia

Eilen vauva nukkui niin kätevästi aamupäivällä, että pääsin toisen tyttöni kanssa värjäilemään. Sain kaksi vyyhtiä mango-melonia, toisen jälkiliemestä, kaksi eri vihreää ja vielä yhden pastellivihreän edellisten jälkiliemestä (termin olen bongannut oikeilta värjäreiltä, Kool aidista kun puhutaan, pitäisi kai sanoa jälkimehusta, jälkilitkusta...). Olen tyytyväinen, värit ovat ihan ok ja tasaisia, lanoliinitin vyyhdit vielä sopivan pehmeiksi värjäyksen jälkeen. Mutta laskeskeltuani vyyhdille hintaa tajusin, ettei tavallaan kannata värjätä noita yksivärisiä, vaan ottaa kaikki ilo irti ja värjätä liukuja ja pätkiä.


Olen myös tämän käsinkehrätyn pehmoisen merinovyyhden onnellinen uusi omistaja. 3v. tyttö, joka inhoaa villaa ("Se on karvainen, hyi!"), silitteli tätä poskeaan vasten erittäin hyväksyvästi.

Värjäsin hanskat kädessä tällä kertaa ja vain molemmat peukalot värjäytyivät, toinen oranssiksi ja toinen vihreäksi. Värien kanssa läträäminen on autuaallista. Alkuhosumisen jälkeen olen jaksanut kärsivällisesti suunnitella ja valmistella itse sessiota. Olisipa aikaa vielä kutoakin!

Palaan lankalapsieni luota takaisin oikeiden ihanien lasteni luo:)

Huivin huiskale ja myssy

Sain tädin huivin ja myssyn vihdoin valmiiksi. Ohjeena myssyyn oli viimeisimmän SK-lehden pitsibaretti, mutta joskus ne omenat vaan putoaa kauaksi puusta. Myssyn pinnan kiva kierre tulee helposta 2 o, langankierto, 1 o, ylivetokavennus-neuleesta.

En taida totta vieköön odottaa jouluun, vaan lähetän nämä tädille kevätlahjaksi. Nämä on niin reikäiset ja vilpoiset neuleet, että sopivat kevääseen paremmin senkin takia. Huivin hatseptsutit ovat turhan paksut pampulat, ne vaihdan vielä ohuiksi huiskaleiksi, ja sitten on hyvä.

Tämä oli jo kahdeksas päivitysyritys tänään, joskus ne on niin repaleisia ne kotiäidin päivät. Toivottavasti ensi kerralla saan kertoa uusista langan värjäyksistä.

Mallitilkkuja

Sohvi-saalilanka, Elfin colour-mohair, Garnstudin Cotton Viscose ja Jitterbug väri Gauguin. Lisään tiheydet muistiin myöhemmin. Kahdessa ensimmäisessä puikot 3,5, jälkimmäisissä 2,5.

Ei päästy tänään jumppakerhoon, koska vauva nukkui niin myöhään, lunta oli tullut niin paljon ja miehen aika meni ylityötunteja keräillessä. Onneksi vauvan kummitäti poikkesi kylässä.

Olen malttanut mennä varhain nukkumaan lasten kanssa ja jaksanut paljon paremmin. Värjäyshurmiotakin on vielä jäljellä, itse asiassa ei meinaa uni tulla silmään, kun suunnittelen pussisekoituksia. Lankaa ja limsajauhetta on tulossa lisää ensi viikolla. Omaa silmää miellyttää eniten lanka, jossa kaksi tai kolme väriä liukuu toistensa lomaan ilman rajoja, mutta aion kokeilla pätkävärjäystäkin parin-kolmen värin vierekkäisillä sävyillä. Nyt kun olen kokeillut langanvärjäystä, into ostaa "valmiita" lankoja on vähentynyt. Pitäisikö kokeilla vielä kehräämistäkin...? Käsityöalan yrittäjä-kaveri suositteli värttinää. Olen niin avuton kaikkien härvelien kanssa, missä on liikkuvia osia, että arastelen rukkiakin huipputeknologisena vimpaimena. Mitä se epäilemättä onkin.

Ajattelin koota tänne omaankin päikkyyni koolauslinkkejä, niistä on ollut paljon apua suunnitellessa ja värjätessä.

Löysin Riihivillan kertakaikkisen upeat sivut, joissa riittää lukemista ja tutkimista sieni- ja kasvivärjäyksestä.

Jotain ihanaa

Väsymys ja ärtymys oli ihan tervemenoa vaan Koolaid-terapiahetken jälkeen. Käytin kahteen 100 g vyyhtiin 6 pussia kumpaankin. NamiNami-vyyhdissä on Mango-Strawberry-Pink Lemonade-sekoitus ja rypäleen sävyisessä Grape-Blue Berry-Black Cherry-sekoilu. Seuraavalla kerralla saatan malttaa käyttää jopa muovihanskojakin.

Kaiken huipuksi aurinkokin alkoi paistaa räntämyrskyn ja tuulen jälkeen. Tosin mulla on nyt oma mango-aurinko kuivumassa toimiston puolella...Siitä tulee lapselle jotain ihanaa.

Lankakeriä

Raahasin langat ulos kahdeksalta aamulla. Silloin ei ollut vielä ohikulkijoita näkemässä ja paheksumassa.
"Mä en taho", parkui Piikun pieni kerä.
"Me ei tahota", kiljuivat Jitterbugit.
"Mä tahon kaakaota!"
"Me tahotaan kattoa lastenohjelmia!"
"Höpsis. Raitis ilma tekee hyvää ja ulkona tulee kauniita kuvia, kun on hyvä valo."

Luimuillen kiikutan lankakorin kiireesti kuusen alle. Lunta ja vihreitä oksia, ne näyttää aina hyvältä kuvissa? Jouluunkin on vain 10 kuukautta aikaa, joten vihreät kuusenoksat ovat jo hyvinkin ajankohtaiset.

Räps räps. Naks. Räps räps. Naks.

Kuvassa lankakerät mököttävät aamuhämärässä. Sohvi-saalilanka ja Piikun iso fuksia kerä ovat kiukusta ylivalottuneet. On vain ajan kysymys, milloin ne räjähtävät.

"Täällä on pimeää!"
"Noi pistelee!"
"Mun on kylmä!"
"Pyörikää vähän siellä korissa, leikkikää vaikka hippaa, niin ei tule kylmä. Äiti ottaa vielä pari kuvaa."

Torilla kävelee joku. Kyykin lumessa ja tavoittelen taiteellisia kuvakulmia. Kuusenoksat tunkevat kuvaan ja pilaavat kaiken. Räpsin kuvia ja poistan niitä saman tien. Ei näistä tule hyviä, sellaisia kuin oikeissa neuleblogeissa. Olisiko pitänyt kuitenkin kuvata ne vyyhteinä, kun ne olivat vielä sorjia ja arvoituksellisia eivätkä tuollaisia arkisia vaikkakin somia palleroita? Miten voit ajatella noin omista lapsistasi...

No niin. Eiköhän niistä joku onnistu ja kohota uuden blogini tasoa. Pääasia on , että on kauniita kuvia.

"Mä en halua enää koskaan ulos!"
"Voi voi kerä-kulta, kun olet kasvanut isoksi villatakiksi, haluat aina lähteä ulos. Suorastaan kerjäät, että pääset eteisen kopasta mukaan."

Salomonin sotkut

Minua vaivaa kerityn langan kauhu. En uskalla kajota kalliisiin lankoihini epäonnistumisen pelossa. Tyydyn siis kerimään vyyhdit, kuvaamaan niitä ja samalla pohdin vimmatusti, mikä olisi tarpeeksi helppoa neulottavaa.

Pikku kuvassa on näet salomonhuivi III surullisia jäännöksiä, kasa leikattuja ja purettuja hapsuja. Virkkasin Elfin colourista ensimmäisen kolmiohuivin salomonin solmuilla (toisen kummitädin joululahja). Vaikka aloitin sen yläreunasta, siitä tuli kuitenkin juuri sen verran epämuotoinen, että se oli pakko purkaa. Analyseerasin, että syynä oli reunoissa kääntymiseen virkatut liian lyhyet venytetyt silmukkaketjut. Ne saivat huivin kuroutumaan liian kapeaksi alaosastaan suhteessa yläreunaan. Olin jo laittanut hapsutkin!

En jaksa nyt heti yrittää uudestaan. Saatan tehdä kolmion sijaan pitkän kaulahuivin, se nyt on kuitenkin jo hanskassa.

"Miksi", kysyy insinöörineuloja tässä välissä, "miksi et pysähtynyt katsomaan välillä miten huivi etenee? Olisit havainnut ongelman jo alkuvaiheessa, purkanut vähän matkaa sen sijaan että tärväsit siihen kaksi tuntia. Olisit pohtinut ongelmaa, selvittänyt ja korjannut sen."

Mykkää häpeää! En minä pysty virkkaamaan loogisesti. Kun lapset on saatu illalla nukkumaan, lösähdän sohvaan ja virkkaan ja neulon mielenterveyteni edestä.

Elfin colour on muuten ihanaa työstää, paksua ja jotenkin silkkistä ja erittäin sujahtavaa. Mutta värityksestä en pidä. Lanka on hyvä esimerkki juuri niistä, jotka näyttävät hienolta keränä, mutta kovin sekalaiselta valmiina työnä. Värit ja sävyt sopivat makoisasti yhteen, mutta ne rajautuvat töksähtäen sen sijaan että liukuisivat nätisti toistensa lomaan. Kun aloin ajatella virkatessani lapsuuteni ylellisyyttä, Trio-jäätelöä, aloin tykätä langasta enemmän.



Kun kerran kaikki mitä yritän menee vintturaan...nöyrryin neulomaan mallitilkkuja! Ja se oli hauskaa! Vasemmalta oikealle: Melli-lanka, Malabrigo Aquarel, Colinette Jitterbug väri Mardi gras, Piikun ohut villalanka. Paksuihin käytin 8,5 puikkoja, kahteen viimeiseen kakkosen puikkoja. Opin monenlaista:
-Paksun langan neulomisesta kädet kipeytyvät, erityisesti vasen ranne naksuu. Älä osta paksuja lankoja.
- Colinetten lanka oli parasta neulottavaa, mitä minulla on ollut tähän mennessä. Pehmeää ja sujuvaa. En tiennyt, että langoissa voi olla tällaisia eroja. Lanka on ollut vain lankaa...
-Käsialani on löyhää (tämä on ollut tiedossa aikaisemminkin). Minulla olisi käyttöä ykkösen ja 1,5 puikoille. Osta.

Muokkausta: Lisään tiheydet: Melli: 10cm/9s Malabrigo 10 cm/10s Jitterbug: 10 cm/22 s Piiku: 10cm/28s

Lankojen värit ovat kuvassa muuten ok, mutta punaiset valottuivat, ovat molemmissa kerissä oikeasti synkän viinipunaisia, ei puolukan punaisia kuten kuvassa.

Aloitetaan

Haaveilen tällaisesta neuletakista, joka oli uusimmassa Modassa. Olen lukenut ohjetta ja se vaikuttaa melko yksinkertaiselta tehdä- tarkoitan, se vaikuttaa olevan helposti muokattavissa vielä yksinkertaisemmaksi ja helpoksi tehdä.

Langan pitäisi olla jotain ohuehkoa, mutta silti ryhdikästä villaa, mieluiten vielä merinovillaa. Olen sellainen hikihattu, etten pysty pitämään kahta paitaakaan päällekkäin. Näitä ihania villatakkeja olisi silti saatava. Mies inhoaa tuota empirelinjaa, mutta häneltä ei kysytä.

Värikin olisi nyt mietittävä tarkkaan ennen toimeen ryhtymistä. Tyyli vaatisi jotain vaaleaa ja heleää-luonnonvalkoinen? Kissankellonsininen on suuri ihastukseni tällä hetkellä kuten muutkin lämpimät siniset. Kaapissa olevat vaatteet vaan ovat kaikki tympäisevää koboltinsinistä. Miksikähän se tympii? Mitä tunnetta koboltinsininen mahtaa edustaa? Miksi mielistyin siihen kaupassa, miksen jättänyt rekkiin? Ehkä en silloin vielä osannut tarkemmin eritellä sinisen sävyjä. Muistan kyllä, miten yhteen aikaan ajatus lämpimästä sinisestä sai aivot heittämään voltin- sinisen koko ideahan on olla viileä. Mutta sitten silmät (tai aivot) aukenivat näkemään hurmaavan NeitsytMarianviitan ultramariinin ja violettiin taittuvien sinisten lämmön.

Varma väri olisi joku beigen sävy. Mutta en haluaisi varmistella. Haluaisin kieriskellä väreissä. Enkä kuitenkaan oikein täysillä uskalla. Rouva Hyvä Maku on aina ruoska ojossa uhkaamassa. Steriili vanha kurppa. Sillä hyvä makuhan vain on ja lepää laakereillaan ja on olevinaan. Siitä ei koskaan synny mitään uutta eikä hauskaa.

Jos en pidä varaani ja suitsi itseäni koko ajan kaupassa tai kirpputoreilla käydessäni, kaikki vaatteeni olisivat kohta fuksian värisiä. Kun eri ihmiset puhuvat syklaamin, kirsikan tai fuksian värisestä, he tarkoittavat luultavasti aivan eri sävyjä. Onkohan olemassa jotain yleistä värisävyluokitusta, jossa vaikkapa lohenpunainen, persikka, koralli, meloni ja tangeriini olisi pysyvästi määritelty ja erotettu toisistaan? Gutermanin ompelulankojen värikartta räpsähti auki mielessäni.

Puoli tuntia jotka sain blogin päivitykseen on kulunut, pim!

Takinkääntö

Minäkin pakenin Vuodatuksen riveistä tänne.