Kehruu on alkanut sujua paremmin, sormet ovat oivaltaneet jotain mitä aivot eivät osaa pukea sanoiksi. Eniten hommaa on helpottanut se kun kehruublogeja kierrettyäni huomasin, että villan saa repiä ohuiksi suikaleiksi. Luulin aluksi, että se on samantyyppistä huijausta kuin hahtuvasta kehruu tai se, kun vesivärityöhön tehdään valkoiset kohdat jälkeenpäin valkoisella peitevärillä. Oikein tekemisenhän täytyy olla vaikeaa.
Tajusin myös, että värttinän ei tarvitse pyöriä tuhatta ja sataa, vaan kierrettä ja villan syöttöä voi hallita paremmin, kun vauhtia on sopivasti.
Sinistä esilankaa on värttinällä aika pitkästi ja siinä on jo ohuempia kohtia enemmän kuin paksuja. Toinen mokoma vielä ja varmasti alkaa olla pipolangat kohta koossa.?
Kehräys on hidasta mutta nautinnollista. Se hoitaa sielua ja koko ihmistä, kuten kaikki hidas puuhastelu omin käsin yleensä tekee.
3 kommenttia:
Heissan! Blogisi ilahduttaa minua kivoilla kuvilla ja postauksilla - sinulle on siksi tunnustus blogissani!
Hei!
Mukavaa että kävit blogissani! Meillä on selkeästi joitakin samantyyppisiä harrastuksia :) ainakin tuo kehräämisen opettelu... Pidin paljon tämän postauksen kuvassa olleista langoista (sininen ja toinen värikäs). Oletko itse värjännyt villan?
Anne, sininen villa on itse värjätty topsi, värikäs pikku kerä taas erilaisia huovutusvilloja.
Lähetä kommentti