Kuvassa yllä itse kehrättyä ja värjättyä yksisäikeistä villaa ja Malabrigo Aquarel- lankaa sietämättömään kilohintaan. Kumpi on kumpi?
Niin, se oikean puoleinen on minun, mieskin arvasi vähän mietittyään, vaikkei asianharrastaja olekaan. Ja pilkottaahan siellä lappukin Malabrigossa.
Vaikka minulla ei olekaan mitään kummempia tavoitteita kehräämisessä, on mukava huomata, että se alkaa sujumaan yhä helpommin. Se villan suikalointi on mielestäni tärkeintä koko hommassa, muuten tappelisin edelleen valtavan villapaakun kanssa ja lanka olisi paksua ja möykkyistä. Paksu ja möykkyinenhän on tosin ihan kivaa sinänsä...
On myös hauskaa tajuta syvällisemmin joitain villasta lukemiaan asioita, että suomenlampaan villa on lyhytkuituista ja pörröistä, merinolampaan kuidut taas pitkiä ja sileitä. No niin ne kappas vaan näyttävätkin olevan joo.
Repeilevän hahtuvaisen villan kiertyminen lujaksi langaksi on taikaa, jota ei kyllästy (ainakaan vielä) ihmettelemään.
Alakuvassa taskuehdokkaat koolla lapsen villatakkiin. Mikään näistä ei miellytä, nämä menevät matoiksi ja peitteiksi nukkekotiin. Neulon parhaillaan huppua ja yritän saada takin toukokuun alkuun mennessä valmiiksi. Omani olen lykännyt komeroon, sillä ei ole niin kiirettä, kunhan syksyksi kerkiää.
5 kommenttia:
Mä olisin veikannut väärin eli oikean puoleista malabrigogsi... :-D
Sun pitää äkkiä hukata tuosta "Ostan kaikki" linkkilistasta tuo venäläiset huivit... ;) Ihan mielettömän ihania! Kuolasin noita 146 cm x 146 cm huiveja. *lähtee pyyhkimään naamaansa ja näppäimistöään...*
Noita huiveja on muuten Rovaniemen napapiirillä myynnissä yhdessä turistirysässä. Aina olen katsonut, en koskaan ostanut, johan nyt!:)
Minkähän hintaisia ne siellä ovat?
Muistelen että joku maksoi 89 e...:o
Lähetä kommentti