tiistai 19. helmikuuta 2008

Salomonin sotkut


Minua vaivaa kerityn langan kauhu. En uskalla kajota kalliisiin lankoihini epäonnistumisen pelossa. Tyydyn siis kerimään vyyhdit, kuvaamaan niitä ja samalla pohdin vimmatusti, mikä olisi tarpeeksi helppoa neulottavaa.

Pikku kuvassa on näet salomonhuivi III surullisia jäännöksiä, kasa leikattuja ja purettuja hapsuja. Virkkasin Elfin colourista ensimmäisen kolmiohuivin salomonin solmuilla (toisen kummitädin joululahja). Vaikka aloitin sen yläreunasta, siitä tuli kuitenkin juuri sen verran epämuotoinen, että se oli pakko purkaa. Analyseerasin, että syynä oli reunoissa kääntymiseen virkatut liian lyhyet venytetyt silmukkaketjut. Ne saivat huivin kuroutumaan liian kapeaksi alaosastaan suhteessa yläreunaan. Olin jo laittanut hapsutkin!

En jaksa nyt heti yrittää uudestaan. Saatan tehdä kolmion sijaan pitkän kaulahuivin, se nyt on kuitenkin jo hanskassa.

"Miksi", kysyy insinöörineuloja tässä välissä, "miksi et pysähtynyt katsomaan välillä miten huivi etenee? Olisit havainnut ongelman jo alkuvaiheessa, purkanut vähän matkaa sen sijaan että tärväsit siihen kaksi tuntia. Olisit pohtinut ongelmaa, selvittänyt ja korjannut sen."

Mykkää häpeää! En minä pysty virkkaamaan loogisesti. Kun lapset on saatu illalla nukkumaan, lösähdän sohvaan ja virkkaan ja neulon mielenterveyteni edestä.

Elfin colour on muuten ihanaa työstää, paksua ja jotenkin silkkistä ja erittäin sujahtavaa. Mutta värityksestä en pidä. Lanka on hyvä esimerkki juuri niistä, jotka näyttävät hienolta keränä, mutta kovin sekalaiselta valmiina työnä. Värit ja sävyt sopivat makoisasti yhteen, mutta ne rajautuvat töksähtäen sen sijaan että liukuisivat nätisti toistensa lomaan. Kun aloin ajatella virkatessani lapsuuteni ylellisyyttä, Trio-jäätelöä, aloin tykätä langasta enemmän.



Kun kerran kaikki mitä yritän menee vintturaan...nöyrryin neulomaan mallitilkkuja! Ja se oli hauskaa! Vasemmalta oikealle: Melli-lanka, Malabrigo Aquarel, Colinette Jitterbug väri Mardi gras, Piikun ohut villalanka. Paksuihin käytin 8,5 puikkoja, kahteen viimeiseen kakkosen puikkoja. Opin monenlaista:
-Paksun langan neulomisesta kädet kipeytyvät, erityisesti vasen ranne naksuu. Älä osta paksuja lankoja.
- Colinetten lanka oli parasta neulottavaa, mitä minulla on ollut tähän mennessä. Pehmeää ja sujuvaa. En tiennyt, että langoissa voi olla tällaisia eroja. Lanka on ollut vain lankaa...
-Käsialani on löyhää (tämä on ollut tiedossa aikaisemminkin). Minulla olisi käyttöä ykkösen ja 1,5 puikoille. Osta.

Muokkausta: Lisään tiheydet: Melli: 10cm/9s Malabrigo 10 cm/10s Jitterbug: 10 cm/22 s Piiku: 10cm/28s

Lankojen värit ovat kuvassa muuten ok, mutta punaiset valottuivat, ovat molemmissa kerissä oikeasti synkän viinipunaisia, ei puolukan punaisia kuten kuvassa.

2 kommenttia:

Palaga kirjoitti...

Sotkuja löytyy multakin, juuri tänään pistin ison sotkukasan roskikseen :)

Minä en ole vielä tähän ikään mennessä neulonut yhtään mallitilkkua, mutta nyt pitäisi väkertää ihka ensimmäinen, ja sitten vielä laskea kuinka paljon silmukoita tarvitsen koiran villavaatteeseen, huh.

Markka kirjoitti...

Malabrigo Aquarel, lääh!
Ihanan näköinen lanka.