Lankakeriä

Raahasin langat ulos kahdeksalta aamulla. Silloin ei ollut vielä ohikulkijoita näkemässä ja paheksumassa.
"Mä en taho", parkui Piikun pieni kerä.
"Me ei tahota", kiljuivat Jitterbugit.
"Mä tahon kaakaota!"
"Me tahotaan kattoa lastenohjelmia!"
"Höpsis. Raitis ilma tekee hyvää ja ulkona tulee kauniita kuvia, kun on hyvä valo."

Luimuillen kiikutan lankakorin kiireesti kuusen alle. Lunta ja vihreitä oksia, ne näyttää aina hyvältä kuvissa? Jouluunkin on vain 10 kuukautta aikaa, joten vihreät kuusenoksat ovat jo hyvinkin ajankohtaiset.

Räps räps. Naks. Räps räps. Naks.

Kuvassa lankakerät mököttävät aamuhämärässä. Sohvi-saalilanka ja Piikun iso fuksia kerä ovat kiukusta ylivalottuneet. On vain ajan kysymys, milloin ne räjähtävät.

"Täällä on pimeää!"
"Noi pistelee!"
"Mun on kylmä!"
"Pyörikää vähän siellä korissa, leikkikää vaikka hippaa, niin ei tule kylmä. Äiti ottaa vielä pari kuvaa."

Torilla kävelee joku. Kyykin lumessa ja tavoittelen taiteellisia kuvakulmia. Kuusenoksat tunkevat kuvaan ja pilaavat kaiken. Räpsin kuvia ja poistan niitä saman tien. Ei näistä tule hyviä, sellaisia kuin oikeissa neuleblogeissa. Olisiko pitänyt kuitenkin kuvata ne vyyhteinä, kun ne olivat vielä sorjia ja arvoituksellisia eivätkä tuollaisia arkisia vaikkakin somia palleroita? Miten voit ajatella noin omista lapsistasi...

No niin. Eiköhän niistä joku onnistu ja kohota uuden blogini tasoa. Pääasia on , että on kauniita kuvia.

"Mä en halua enää koskaan ulos!"
"Voi voi kerä-kulta, kun olet kasvanut isoksi villatakiksi, haluat aina lähteä ulos. Suorastaan kerjäät, että pääset eteisen kopasta mukaan."