Tyyroksen purppura ja elämän suolet, juttua väreistä

Kun tyttö kysyy lempiväriäni, vastaan yleensä: "Äidin lempiväri on purppura." Mielessäni hehkuttelen nimellä Tyyroksen purppura, jota kuninkaat himoitsivat ja profeetat parjasivat Vanhassa Testamentissa. Sitä saatiin kanaanilaisten (vai foinikialaisten?) satamakaupungista Tyyroksesta (Tyyria-muotoa käytetään näköjään nykyään yleisemmin) nykyisen Libanonin rannikolla, purppurakotilosta, pienestä merenelävästä. Myöhemmin Antiikin Rooman aikaan purppura oli vallan ja rikkauden symboli, vain keisarit saivat käyttää kokonaan purppuraisia vaatteita, senaattoreiden ja vallasrouvien vaatteiden purppuraraidan leveys oli tarkkaan säädelty.

30-luvulla muotisuunnittelija ja Coco Chanelin pahin kilpailija Elsa Schiaparelli nimesi värin shokkipinkiksi. Shokkipinkki on myös se väri, jota Pirjo Hassinen kuvailee Kuninkaanpuisto- romaanissaan tympeäksi, halvaksi, pikkuprinsessojen muovikrääsämaailman väriksi, joka ei kelpaa kenellekään itseään täysipäisenä pitävälle aikuiselle.

Minulle purppura on edelleen mystinen ja myyttinen väri. Siinä on violetin
syvällisyyttä ja henkisyyttä yhdistyneenä salaisten, arkojen paikkojen lihallisuuteen. Se on kirkuvan ja julkean elinvoimaisuuden väri, joka riistää kaiken huomion vieressään seisovilta säädyllisiltä, ahkerilta ja hyödyllisiltä sävyiltä.

Purppuraa, kuten muitakin värisävyjä, ei pystytä lopullisesti määrittelemään ja vangitsemaan systeemiin ja se onkin osa kaikkien värien viehätystä. Antiikin purppuraa on arveltu ruskeasta kirkkaaseen pinkkiin, kotilot ovat aikoja sitten kuolleet sukupuuttoon eikä oikeaa sävyä pystytä täydellisesti jäljittämään. Mikäs sen jännittävämpää!

Eksyin värejä etsiessäni ranskalaiselle sivustolle, josta opin, että ensimmäisen väriteorian kehittäjä oli suomalainen Aron Sigrid Forsius, joka eli 1600-luvulla. Kröhöm! Eikös vain kyseessä ole sama Mestari Sigrid, tähtienlukija ja tiedemies, josta Topelius kertoo Nuoruuden Unelmia-tarinassa ja joka huolehtii orpolapsista Tähtien turvatit-romaanissa! Korjatkaa, jos olen väärässä, tällaiset pikku yhteensattumat ovat niitä elämän suolia, kuten mieheni tapaa sattuvasti sanoa.

Päivi Hintsasen upeat sivut mainitsevat hänet myös. Forsiuksen väriteoria perustui ajatukselle mustasta ja valkoisesta perusväreinä, joista muut värit ovat peräisin. Hänen mukaansa värit järjestyivät tietyllä tavalla kolmiulotteisesti - tämä meni minulta kuitenkin yli hilseen, joten ei siitä sen enempää. Jos nuo linkit tuovat mukanaan jotain pompahduksia, poistan ne.

Vielä yksi linkki .
Miten taitava nörtti musta onkaan tullut! Osaan linkittää! Linkki, linkki, linkki!

Aloitetaan

Haaveilen tällaisesta neuletakista, joka oli uusimmassa Modassa. Olen lukenut ohjetta ja se vaikuttaa melko yksinkertaiselta tehdä- tarkoitan, se vaikuttaa olevan helposti muokattavissa vielä yksinkertaisemmaksi ja helpoksi tehdä.

Langan pitäisi olla jotain ohuehkoa, mutta silti ryhdikästä villaa, mieluiten vielä merinovillaa. Olen sellainen hikihattu, etten pysty pitämään kahta paitaakaan päällekkäin. Näitä ihania villatakkeja olisi silti saatava. Mies inhoaa tuota empirelinjaa, mutta häneltä ei kysytä.

Värikin olisi nyt mietittävä tarkkaan ennen toimeen ryhtymistä. Tyyli vaatisi jotain vaaleaa ja heleää-luonnonvalkoinen? Kissankellonsininen on suuri ihastukseni tällä hetkellä kuten muutkin lämpimät siniset. Kaapissa olevat vaatteet vaan ovat kaikki tympäisevää koboltinsinistä. Miksikähän se tympii? Mitä tunnetta koboltinsininen mahtaa edustaa? Miksi mielistyin siihen kaupassa, miksen jättänyt rekkiin? Ehkä en silloin vielä osannut tarkemmin eritellä sinisen sävyjä. Muistan kyllä, miten yhteen aikaan ajatus lämpimästä sinisestä sai aivot heittämään voltin- sinisen koko ideahan on olla viileä. Mutta sitten silmät (tai aivot) aukenivat näkemään hurmaavan NeitsytMarianviitan ultramariinin ja violettiin taittuvien sinisten lämmön.

Varma väri olisi joku beigen sävy. Mutta en haluaisi varmistella. Haluaisin kieriskellä väreissä. Enkä kuitenkaan oikein täysillä uskalla. Rouva Hyvä Maku on aina ruoska ojossa uhkaamassa. Steriili vanha kurppa. Sillä hyvä makuhan vain on ja lepää laakereillaan ja on olevinaan. Siitä ei koskaan synny mitään uutta eikä hauskaa.

Jos en pidä varaani ja suitsi itseäni koko ajan kaupassa tai kirpputoreilla käydessäni, kaikki vaatteeni olisivat kohta fuksian värisiä. Kun eri ihmiset puhuvat syklaamin, kirsikan tai fuksian värisestä, he tarkoittavat luultavasti aivan eri sävyjä. Onkohan olemassa jotain yleistä värisävyluokitusta, jossa vaikkapa lohenpunainen, persikka, koralli, meloni ja tangeriini olisi pysyvästi määritelty ja erotettu toisistaan? Gutermanin ompelulankojen värikartta räpsähti auki mielessäni.

Puoli tuntia jotka sain blogin päivitykseen on kulunut, pim!