Tyyroksen purppura ja elämän suolet, juttua väreistä

Kun tyttö kysyy lempiväriäni, vastaan yleensä: "Äidin lempiväri on purppura." Mielessäni hehkuttelen nimellä Tyyroksen purppura, jota kuninkaat himoitsivat ja profeetat parjasivat Vanhassa Testamentissa. Sitä saatiin kanaanilaisten (vai foinikialaisten?) satamakaupungista Tyyroksesta (Tyyria-muotoa käytetään näköjään nykyään yleisemmin) nykyisen Libanonin rannikolla, purppurakotilosta, pienestä merenelävästä. Myöhemmin Antiikin Rooman aikaan purppura oli vallan ja rikkauden symboli, vain keisarit saivat käyttää kokonaan purppuraisia vaatteita, senaattoreiden ja vallasrouvien vaatteiden purppuraraidan leveys oli tarkkaan säädelty.

30-luvulla muotisuunnittelija ja Coco Chanelin pahin kilpailija Elsa Schiaparelli nimesi värin shokkipinkiksi. Shokkipinkki on myös se väri, jota Pirjo Hassinen kuvailee Kuninkaanpuisto- romaanissaan tympeäksi, halvaksi, pikkuprinsessojen muovikrääsämaailman väriksi, joka ei kelpaa kenellekään itseään täysipäisenä pitävälle aikuiselle.

Minulle purppura on edelleen mystinen ja myyttinen väri. Siinä on violetin
syvällisyyttä ja henkisyyttä yhdistyneenä salaisten, arkojen paikkojen lihallisuuteen. Se on kirkuvan ja julkean elinvoimaisuuden väri, joka riistää kaiken huomion vieressään seisovilta säädyllisiltä, ahkerilta ja hyödyllisiltä sävyiltä.

Purppuraa, kuten muitakin värisävyjä, ei pystytä lopullisesti määrittelemään ja vangitsemaan systeemiin ja se onkin osa kaikkien värien viehätystä. Antiikin purppuraa on arveltu ruskeasta kirkkaaseen pinkkiin, kotilot ovat aikoja sitten kuolleet sukupuuttoon eikä oikeaa sävyä pystytä täydellisesti jäljittämään. Mikäs sen jännittävämpää!

Eksyin värejä etsiessäni ranskalaiselle sivustolle, josta opin, että ensimmäisen väriteorian kehittäjä oli suomalainen Aron Sigrid Forsius, joka eli 1600-luvulla. Kröhöm! Eikös vain kyseessä ole sama Mestari Sigrid, tähtienlukija ja tiedemies, josta Topelius kertoo Nuoruuden Unelmia-tarinassa ja joka huolehtii orpolapsista Tähtien turvatit-romaanissa! Korjatkaa, jos olen väärässä, tällaiset pikku yhteensattumat ovat niitä elämän suolia, kuten mieheni tapaa sattuvasti sanoa.

Päivi Hintsasen upeat sivut mainitsevat hänet myös. Forsiuksen väriteoria perustui ajatukselle mustasta ja valkoisesta perusväreinä, joista muut värit ovat peräisin. Hänen mukaansa värit järjestyivät tietyllä tavalla kolmiulotteisesti - tämä meni minulta kuitenkin yli hilseen, joten ei siitä sen enempää. Jos nuo linkit tuovat mukanaan jotain pompahduksia, poistan ne.

Vielä yksi linkki .
Miten taitava nörtti musta onkaan tullut! Osaan linkittää! Linkki, linkki, linkki!