torstai 20. maaliskuuta 2008

Jyrkkä ehkä värttinälle

Kirjoitan tänne ylös epuun ostaa itselleni värttinää, vaikka se ei paljoa maksaisi.

Opliikin Yliminä jyrähtää:
Asia on nyt
opliikki
kuule yksinkertaasesti niin, ettei sulla ole aikaa eikä voimia tässä elämäntilanteessa, nyt ei parane höyrähtää yhtään enempää!

Mutta kun se maksais vaan parikymppiä, ja vauvakin on oppinut nukahtamaan iltaisin yhtä aikaa isosiskon kanssa, massu täynnä maitoa ja sosetta...piipiti piip piip ne värttinät on niin suloisia, luulin ettei niitä ole kuin saduissa, luulin Ruususen isäkuninkaan polttaneen rukit ja värttinät noin 375 vuotta eaa.

Yliminä kuroo suunsa suppuun ja kääntyy juhlallisesti katsomaan kaukalossa itkevää pullukkaa puolivuotiasta.

Opliikin hartiat lysähtävät tottelevaisesti. Niin, lapseni ja mieheni kaipaavat minua.

***Esirippu***

Täältä tämä kiristetty lupaus nyt löytyy ja voin käydä hakemassa täältä voimaa pysyä kohtuuden tiellä!


1 kommentti:

Ariadne kirjoitti...

Joku viisas on joskus sanonut, että taide ei ole elämän leipä, mutta elämän viini se on. Eiköhän tähän elämään mahdu niin taide kuin vauvan kakkakasakin ihan ripirinnan. Ei tavitse valita :)

Voimia sulle tuohon sisäiseen vääntöön värttinästä. Viime viikolla kävin itsekin samantyyppistä vääntöä, kun löysin itselleni vieraan käsityötekniikan netistä ja innostuin aivan valtavasti. Olisin halunnut suinpäin uppoutua siihen ja ruveta kokeilemaan mitä siitä saisi aikaiseksi, mutta en vain voinut, kun oli niin paljon kaikkea muuta tärkeämpää, töitä, perhettä, pääsiäistä ja kaikkea hässäkkää. En ole vieläkään päässyt tekemään kokeiluja, mutta asia kummittelee tuolla takaraivon hämärissä ja jonain päivänä sen ajan on löydyttävä!