Opliikin paini

Linkitän tännekin tiedoksi Villavoimala-blogin listan merinovilloista, jotka tuotetaan paremmissa olosuhteissa kuin Australian merinot.

Olen viime päivät värjäillyt, huokaillut ja painiskellut omatuntoni kanssa. Aion nimittäin esitellä uutta harrastustani ja tuotoksiani paikallisissa piireissä ja toivon, että saisin jotain myytyäkin, että voisin satsata harrastukseeni lisää ja nousta seuraavalle tasolle: reaktioväreihin ja kotimaiseen lähivillaan.

Kun olen ensin esitellyt lankani ja luennoinut atsovärien haitallisuudesta ja valitellut merinoiden ja Uusi-Seelantilaisen villalangan epäeettisyyttä, on aika naivia odottaa, että jotain menisi kaupaksi. Aion kyllä neuloa lapsilleni ja itselleni Kool aid-langoista, ne eivät ole pelkkiä harjoituskappaleita. En ole itse herkkäihoinen ja toistaiseksi lapsetkin ovat allergiattomia, en osaa oikein edes pelätä mitään yliherkkyysreaktioita, koska niitä ei ole koskaan ollut.

On verra, katsotaan miten eukon käy.

Päivän kuvaksi toinen ikkuna. Pahvilla peitettynä se näyttää paljon sokeammalta ja kaameammalta kuin edellisen postauksen sisarensa. Se on nähnyt mm. kansalaissodan päivät. Onko vielä toivoa? Näenkö vielä joskus? Se tuntuu kysyvän.

Kalkatusta värjäyksestä

Olen sateenkaarivärjännyt pari vyyhtiä merinoa, tuloksena pari vyyhtiä sekundaa. Merino käyttäytyy aivan eri tavalla kuin aiemmin värjätty karstavilla. Se imaisee värin hetkessä ja liukuja tehdessä jää väkisinkin vaaleampia raitoja värien väleihin. Hyvä puoli tässä on, että väriä ei tarvitse paljon, vaan hyviä tuloksia saa pelkästä jälkiliemestä.

Meinasin tulla hiukan huonolle tuulelle, mutta värjäsin sitten kolmannen onnistuneen vyyhdin. Onhan kaikesta oppirahat maksettava. Tytöt saivat olla mukana, vaikka viimeksi uhkasin, ettei 3v. värjäisi enää ikinä, sillä viimeksi hän nosti kauhean metakan kun lisäsin kirkkaaseen vihreään lusikallisen ruskeaa murtolientä ja se sameni pehmeän sammaleiseksi. "Ei mujjeta! Ei mujjeta!" Isä joutui kantamaan hysteerisesti itkevän tytön pois paikalta...

Höyrytin tupsubaskerin pallon päällä ja sen ulkonäkö parani huomattavasti, harmittaa, kun en malttanut odottaa vaan kuvasin sen yrppyisenä. Ei ole kiva katsoa yrppyisiä baskereita kuvassa.

Tähän juttuun en kerennyt kuvaamaan lankoja, joten laitetaan tämmöinen kaunis rappionostalgiakuva.



Näitä ikkunoita on useita ja niitä tulee aina tähysteltyä. Jospa sieltä joskus katselisi vastaan kalpeat kasvot, vilahtaisi vaan ja katoaisi sitten. Joku Tiltu tai Selma tai Agapeta....Valkoinen piianliina päässä ja posket kuopalla.

Purppuranvärinen tupsubaskeri

Lapasten seuraksi valmistui tämä runsasmuotoinen baskeri Sohvi-langasta. Komeus on kruunattu isolla tupsulla, josta olisin halunnut oikein tiuhan ja tuuhean, mutta väsymys iski. Tämä on helpompi läntätä päähän kuin oranssi myssy, jota täytyy hiukan asetella paikalleen.

Mies yritti töiden jälkeen maata hiukan sohvalla, mutta joutui heti kuvaamaan. Perunat pomppivat kattilasta ulos ja lapset itkivät. Ihan tavallisen kiva päivä!

Tyyroksen purppura ja elämän suolet, juttua väreistä

Kun tyttö kysyy lempiväriäni, vastaan yleensä: "Äidin lempiväri on purppura." Mielessäni hehkuttelen nimellä Tyyroksen purppura, jota kuninkaat himoitsivat ja profeetat parjasivat Vanhassa Testamentissa. Sitä saatiin kanaanilaisten (vai foinikialaisten?) satamakaupungista Tyyroksesta (Tyyria-muotoa käytetään näköjään nykyään yleisemmin) nykyisen Libanonin rannikolla, purppurakotilosta, pienestä merenelävästä. Myöhemmin Antiikin Rooman aikaan purppura oli vallan ja rikkauden symboli, vain keisarit saivat käyttää kokonaan purppuraisia vaatteita, senaattoreiden ja vallasrouvien vaatteiden purppuraraidan leveys oli tarkkaan säädelty.

30-luvulla muotisuunnittelija ja Coco Chanelin pahin kilpailija Elsa Schiaparelli nimesi värin shokkipinkiksi. Shokkipinkki on myös se väri, jota Pirjo Hassinen kuvailee Kuninkaanpuisto- romaanissaan tympeäksi, halvaksi, pikkuprinsessojen muovikrääsämaailman väriksi, joka ei kelpaa kenellekään itseään täysipäisenä pitävälle aikuiselle.

Minulle purppura on edelleen mystinen ja myyttinen väri. Siinä on violetin
syvällisyyttä ja henkisyyttä yhdistyneenä salaisten, arkojen paikkojen lihallisuuteen. Se on kirkuvan ja julkean elinvoimaisuuden väri, joka riistää kaiken huomion vieressään seisovilta säädyllisiltä, ahkerilta ja hyödyllisiltä sävyiltä.

Purppuraa, kuten muitakin värisävyjä, ei pystytä lopullisesti määrittelemään ja vangitsemaan systeemiin ja se onkin osa kaikkien värien viehätystä. Antiikin purppuraa on arveltu ruskeasta kirkkaaseen pinkkiin, kotilot ovat aikoja sitten kuolleet sukupuuttoon eikä oikeaa sävyä pystytä täydellisesti jäljittämään. Mikäs sen jännittävämpää!

Eksyin värejä etsiessäni ranskalaiselle sivustolle, josta opin, että ensimmäisen väriteorian kehittäjä oli suomalainen Aron Sigrid Forsius, joka eli 1600-luvulla. Kröhöm! Eikös vain kyseessä ole sama Mestari Sigrid, tähtienlukija ja tiedemies, josta Topelius kertoo Nuoruuden Unelmia-tarinassa ja joka huolehtii orpolapsista Tähtien turvatit-romaanissa! Korjatkaa, jos olen väärässä, tällaiset pikku yhteensattumat ovat niitä elämän suolia, kuten mieheni tapaa sattuvasti sanoa.

Päivi Hintsasen upeat sivut mainitsevat hänet myös. Forsiuksen väriteoria perustui ajatukselle mustasta ja valkoisesta perusväreinä, joista muut värit ovat peräisin. Hänen mukaansa värit järjestyivät tietyllä tavalla kolmiulotteisesti - tämä meni minulta kuitenkin yli hilseen, joten ei siitä sen enempää. Jos nuo linkit tuovat mukanaan jotain pompahduksia, poistan ne.

Vielä yksi linkki .
Miten taitava nörtti musta onkaan tullut! Osaan linkittää! Linkki, linkki, linkki!

Kirjolapaset ja uusia värjäyksiä

Lapaset valmistuivat, seuraksi on tulossa baskeri, kunhan kerkiää. Innoitus näihin tumppuihin on tietysti Kainuun kukkalapasista ja alla pikkukuvassa näkyvistä värikeristä, jotka sattuivat osumaan vierekkäin kirjahyllyyn. Ideana oli saada kirjavaa vähällä vaivalla niin, ettei tarvitse katsoa mallia eikä laskea silmukoita. Kaikki langat ovat erivahvuisia, puikoista sentään oli suurin osa samaa numeroa. Värit ovat tummemmat ja sävykkäämmät kuin kuvassa, varsinkin punaiset valottuivat taas.

Värjäsin ensimmäisen kerran merinovillaa. Ensin tein Berry blue-grape-sekoituksen kolmelle karstavillavyyhdille. Jälkiliemi oli kirkkaan turkoosia, kaikki grapet oli kadonneet lankoihin. Sitten uitin siinä turkoosissa kaksi merinovillavyyhtiä, kuvassa jälkiliemen jälkiliemessä värjätty turkoosi-vaaleanvihreä. Minäkään en tietenkään kannata eläinrääkkäystä, selvähän se. Mutta löytyykö multa pokkaa myydä merinoni eteenpäin tai tuhota ne tulessa Australian suurlähetystön edessä? Mhym. Eipä taida löytyä. Aion jatkossakin joskus ostaa merinovillaa, mutta pyrin tietysti suosimaan suomalaista.

Näistä siniharmaa-violeteista ajattelin yrittää jonkinlaista villatakkia itselleni. Laitoin värimäärät ja vedet ylös, että voin värjätä kolme samanlaista vyyhteä lisää. Nää sävyt on ihanan monipuoliset hissukkavärit luonnossa (kuva on kyllä todenmukainen, mutta onhan se luonto aivan eri asia:).

Toimituksen huomautus:Pilkkuja viilailtu, huomioita lisätty.

Päivän värit

Sisäinen alkuasukkaani tanssii ja kiljuu riemusta näiden kirkasväristen vyyhtien ympärillä. Mikähän siinä on, että tunnen syyllisyyttä siitäkin, että pidän kirkkaista väreistä? No, nehän on tietysti lapsellisia ja sivistymättömiä ja juuri siksi niin vapauttavan riemastuttavia.

Minulla on tainnut olla aloittelija-moukan tuuria aikaisemmin, sillä näihin vyyhteihin sain aikaiseksi isot violetit peukalon jäljet keskelle turkoosia.

Kun ylempien lankavyyhtien loppuliemeen lisättiin erinäisiä sotkuja edellisistä värijameista, tuloksena oli kaksi näin runollista yhdistelmää. Kaksi toukokuun iltaa, silloin kun kaikki riemu ja hauskuus on vielä edessä.

On minulla pari neulettakin puikoilla, ne on koko ajan tulossa, ne on tulossa ihan kohtapuoleen...

Värjäyskokeiluja

Kun sukulaiset olivat kyläilynsä kyläilleet, suoritin puhdistautumisriitin ja värjätä luikautin hiukan murrettuja sävyjä. Arastelin aluksi ruskean murtoliemen lisäämistä, mutta olin lopulta hyvinkin tyytyväinen tulokseen. Alimmista langoista tuli hyvin herkkiä, puuterisia sävyjä. Kokeilut jatkuvat...

Tyttöni värjäsi 5v. serkkunsa kanssa pikku vyyhdit ja virkkasin nukkekotiin pikku maton.